Toivon ja merkityksellisyyden äärellä

Kuluvan vuoden keskellä omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on entistä tärkeämpi ja ajankohtainen aihe. Koronatilanne on koetellut myös vapaaehtoisiamme ja vaatinut heiltä mukautumista nopeasti muuttuviin tilanteisiin, uusien työtapojen opettelua ja jatkuvan epävarmuuden sietämistä. Osa heistä toteuttaa tällä hetkellä etäopetusta netin välityksellä, osa on mukana kontaktiopetuksessa ja osa on joutunut koronatilanteen rajoitusten vuoksi jäämään toiminnastamme tauolle.

Yhdessä tämän syksyn työpajoistamme sukellettiin hyvinvoinnin ja jaksamisen teeman syvään päätyyn ja pohdittiin niitä asioita, jotka siihen liittyen ovat tämän vuoden keskellä nousseet erityisen arvokkaiksi. Mistä merkityksellisyyden kokemus vapaaehtoistyössä syntyy ja miksi se on tärkeää? Miten toivoa voi vaalia? Miten me-henkeä voidaan vahvistaa, vaikka ei kohdattaisikaan nenätysten?

Merkityksellisyyttä etsimässä

Elämän tarkoitus on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille. Tämä filosofi ja tutkija Frank Martelan kuvaus merkityksellisyydestä sopii hyvin myös vapaaehtoistyöhön. On tärkeää ylläpitää suhdetta omaan itseen, jotta tietää, millaiselle toiminnalle oma sydän sykkii ja mistä innostuu. Sen lisäksi merkityksellisten hetkien ja asioiden kokemukset tarvitsevat myös yhteyttä muihin ihmisiin, tunnetta siitä, että meille tärkeät asiat tuottavat hyvää myös toisille tai laajemmin yhteiskunnalle. Parhaimmillaan vapaaehtoistyössä nämä kaksi asiaa kulkevat luontaisesti käsi kädessä.

Merkityksellisyyden tarkastelun äärellä on hyvä viipyillä, sillä kyseessä on hyvinvointimme kannalta varsin olennainen asia. Itse asiassa, se on toiseksi tärkein hyvinvointia lisäävä elämän osa-alue heti hyvien ihmissuhteiden jälkeen. Tiesitkö, että merkityksellisyyden kokemukset parantavat mm. unenlaatua ja laskevat riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin sekä dementiaan? Eikä siinä kaikki, tämän lisäksi merkityksellisyys parantaa itsetuntoa, lisää optimismia, toiveikkuutta ja ilon kokemista.

Milloin olet viimeksi muistuttanut itseäsi sinulle tärkeistä vapaaehtoistyön hetkistä ja miettinut, mitä tarvitsisit voidaksesi kokea niitä myös jatkossa? Mitä voisit itsellesi siihen liittyen luvata?

Toivon kipinöitä

Toivo on elämää eteenpäin vievä voima. Se ei sulje pois vaikeita tilanteita ja tunteita, mutta on mielentila, joka auttaa näkemään niissä myös mahdollisuuksia ja erilaisia näkökulmia. Kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallion sanoin, toivo ei sulje pois sitä, että jonain päivänä asiat voivat olla toisin. Ennen kaikkea, toivokin on taito, jota voi opetella vahvistamaan.

Toivo tarttuu ja sitä voi ylläpitää konkreettisilla keinoilla. Omaa mieltä askarruttavista asioista on hyvä keskustella ja omien tunteiden tunnistamisen lisäksi joskus on tarpeen myös päästä tuulettamaan niitä turvallisessa seurassa. Tärkeää on myös tiedostaa ne asiat, jotka tuovat itselle voimia ja hyvää mieltä ja löytää aikaa niiden toteuttamiselle.

Työpajassa oli ilahduttavaa kuulla, mistä vapaaehtoisemme ammentavat toivon kipinöitä: luonnosta, läheisistä ihmisistä, liikunnasta, huumorista, musiikista, lukemisesta ja äänikirjoista, hyvästä päivärytmistä, maukkaasta ruuasta, unelmoinnista, arjen juhlistamisesta… Mitä asioita sinun listaltasi löytyisi? Minkä niistä voisit toteuttaa jo tänään?

Ihminen tarvitsee ihmistä

Jokainen meistä haluaa kuulua joukkoon, se on hyvinvointimme osa-alueista kaikkein merkittävin ja väkevin tarpeemme. Frank Martelan sanoin, ihminen on suhdelo, ei yksilö. On tärkeää saada tulla kuulluksi, nähdyksi ja rakastetuksi. Vastaavasti ulkopuolisuuden ja ei valitun yksinäisyyden kokemus voi olla todella kivulias. Juuri tässä asiassa korona asettaa meidät pohtimaan: miten voimme olla toisillemme läsnä, vaikka olisimmekin fyysisesti etäällä?

Vanha totuus on, että muutos lähtee aina itsestä ja maailma muuttuu, kun me muutumme. Myös me-henki on meidän yhteisten tekojemme summa. Koronan keskellä sen vahvistaminen on saanut vapaaehtoistemme luovuuden kukkimaan. Osalla on yhteisiä whatsapp-ryhmiä, joissa vaihdetaan kuulumisia, kuvia ja jaetaan arjen iloja ja suruja. Yhteishenkeä kannatellaan myös kasvotusten tapahtuvissa kohtaamisissa. Työpajan ryhmäkeskusteluissa tiivistyi me-hengen tärkeimmät rakennuspalikat: miten tärkeää onkaan muistaa kiittää, antaa jokaiselle tilaa, kysyä mitä kuuluu, kuunnella ja ennen kaikkea kuulla.

Ihminen tarvitsee ihmistä ja juuri tässä lienee verkostommme suurin voimavara: kyky ja halu tehdä vapaaehtoistyötä yhteistyössä, mutta myös olla läsnä toinen toisillemme, silloinkin kun arki koettelee. Olemme tässä yhdessä ja selviämme tästäkin, toisiimme tukeutuen.

Lempeää syksyä,
Luetaan yhdessä -verkoston toimiston väki

ps. Työpajan materiaalit löydät täältä.