Vapaaehtoistyöstä elinikäisiä ystäviä

– Luulen, että olen saanut vapaaehtoistyön mallin jo äidiltäni, kuvaa vapaaehtoistyötä eri tavoin jo 1960-luvulta lähtien tehnyt Arja Saunamäki. Tänä vuonna Arja valittiin Luetaan yhdessä -verkoston vuoden 2020 vapaaehtoiseksi.

Aktiivinen Arja on tehnyt työuransa kriminologian opettajana ja toiminut sen ohessa vapaaehtoisena mm. läksyhelpissä sekä vantaalaisessa vastaanottokeskuksessa  opettaen suomen kieltä ja suomalaiseen yhteiskuntaan liittyviä asioita.
– Jo ennen eläkkeelle jäämistäni olin tehnyt suunnitelman, millä täytän sen ajan, joka jää, kun jään palkkatyöstä pois. Minulle oli itsestään selvää, että jatkan opettamista jossain muodossa ja lisään vapaaehtoistyötäni, Arja kertoo.
Tuumasta toimeen! Syksyllä 2017 Arja tuli mukaan Luetaan yhdessä -toimintaan ystävänsä Eija Merikoski-Järvisen houkuttelemana.

Arja on selvästi ryhmässään pidetty ja arvostettu toimija, sillä Koivukylän ryhmän muut vapaaehtoiset kuvaavat häntä aktiiviseksi toimijaksi, joka etsii uusia toimintatapoja -tästä hyvänä esimerkkinä on yhteistyössä Koivukylän kirjaston kanssa keväällä 2020 aloitettu nettikielikahvila, joka on saavuttanut suuren suosion. Arjan rohkaiseva ja yhteishenkeä luova asenne saa muilta kiitosta, samoin hänen opetustilanteisiin liittyvä kokemuksensa ja idearikkautensa.

Vapaaehtoistyö ja oppilaat ovat antaneet Arjalle valtavasti energiaa. Samalla hän on saanut myös oppinut paljon vieraista kulttuureista.
– Vapaaehtoistyö on nykyisin osa normaalia arkeani ja joistakin oppilaista olen saanut toivottavasti elinikäisiä ystäviä, Arja toteaa.

Haastavatkin hetket kuuluvat vapaaehtoistyön arkeen. Kaikki opiskeljat eivät sitoudu opetukseen, eivätkä poissaolot ole aina tiedossa etukäteen. Onneksi tämä on harvinaista. Tapaamisten ja materiaalien suunnittelu hyvin eritasoisille oppijoille on myös vaikeaa, tämä näkyy erityisesti etäkielikahvilassa.

Arjan mukaan vapaaehtoistyöhön tarvitaankin paljon ihmisiä ja uusia vapaaehtoisia on tärkeää motivoida kertomalla työstä realistisesti, mutta innostaen. Tärkeä oivallus hänelle on ollut myös se, että vapaaehtoistyötä voi tehdä niin kauan, kun se tuntuu hyvältä ja jos on aika lopettaa, se on sallittua.

Opiskelijoiden onnistumisten ja onnen hetkien jakaminen on vapaaehtoistyön parasta antia. Arja kertoo nuoresta afgaanipojasta, joka ei alunperin osannut sanaakaan suomea eikä englantia. Ahkera opiskelija suoritti kuitenkin lopulta autonasentajan tutkinnon suomeksi ja hyvin arvosanoin. Arja muistelee myös erästä Luetaan yhdessä -ryhmän syyrialaista naisopiskelijaa. Uutiset tämän kahden lapsen äidin ja yksinhuoltajan pitkään odotetusta oleskeluluvasta ovat jääneet hänen mieleensä erityisen merkityksellisenä hetkenä.

Muille vapaaehtoisillemme Arja vinkkaa:
– Olkaa omia itsejänne. Ei tarvita opettajakoulutusta, että opettaminen sujuu. Oppilaat oppivat opettajan persoonan kautta. Sijamuotojen oikeaoppista taivutusta tärkeämpää on antaa opiskelijalle hänen tarvitsemaansa tukea ja luoda myönteistä ilmapiiriä. Anna itsestäsi jotakin vuorovaikutussuhteeseen. Opettaja ei ole neutraali henkilö vailla omaa elämää, mutta omat vaikeudet on hyvä jättää ryhmän ulkopuolelle. Älä ole sinisilmäinen, mutta älä myöskään epäile kaikkea.

Arja kannustaa myös tutustumaan kasvatusfilosovi Paolo Freiren dialogiseseen pedagogiikkaan.  Dialoginen oppiminen perustuu oppijoiden keskinäiseen luottamukseen ja oppijoiden kokemusten tietoiseen pohdintaan. Sen mukaan samanaikaisesti opitaan lukemista, kirjoittamista ja yhteiskunnallista tiedostamista.
– Mielestäni Freiren ajatukset sopivat hyvin Luetaan yhdessä -ryhmiin, joissa opetusta voi rakentaa oppijoiden monien omakohtaisten kokemusten päälle, Arja kertoo.

Luetaan yhdessä -verkosto onnittelee vielä kerran Arjaa aktiivisuudesta ja suurella sydämellä tehdystä vapaaehtoistyöstä sekä ansaitusta Vuoden 2020 vapaaehtoisen palkinnosta!