Into näkyy opiskelijoiden silmissä

– Kolme vuotta sitten löysin sattumoisin netistä Luetaan yhdessä -verkoston ja kiinnostuin.  Ajattelin, että tässä voisi olla uusi harrastus, jossa voin olla hyödyksi, Mui Hong kertoo.

Innostus suomen kielen opetukseen ja vapaaehtoistyöhön lähti liikkeelle Muin omasta taustasta.

– Tulin Suomeen 6-vuotiaana ja muistan edelleen, miten vaikeaa kielen oppiminen on ollut matkani varrella. Ala-asteella aloitin koulun ihan ummikkona puhumatta sanaakaan suomea. Kommunikaatio oli alussa vaikeaa, samoin uuden kielen kielioppi ja lukuisat taivutukset. Kielioppilähtöisessä oppimisessa on puolensa ja puolensa. Itse olisin ehkä hyötynyt enemmän arkielämälähtöisestä keskustelusta, Mui pohtii.
– Palo opettamistyöhön on jäänyt kytemään myös suorittamistani luokanopettajan opinnoista, vaikka nykyään teenkin päivätyökseni rekrytointitöitä. Vapaaehtoistyössä koen, että minulla on annettavaa, hän kertoo.

Muin mukaan parasta vapaaehtoistyössä on se, että siinä pääsee auttamaan opiskelijoita, jotka ovat niin motivoituneita oppimaan suomea. Into näkyy opiskelijoiden silmissä. Vaikka ryhmäkoko on välillä ollut iso, kaikki uskaltavat osallistua. Vapaaehtoisten kesken on tultu tutuiksi ja ryhmästä näkyy, että kaikilla on yhteinen tavoite. Matalan kynnyksen toiminta asettaa vapaaehtoistyölle myös haasteita. Opiskelijat ovat tervetulleita mukaan toimintaan milloin vain, joten paikalla voi olla sekä uusia että vanhoja ryhmäläisiä ja eri tasoisia opiskelijoita. Joskus tapaamisten valmistelu jää viime tippaan. Ryhmässä on silti paljon voimavaroja ja vahvuuksia, joita voidaan myös hyödyntää.

-Käytämme paljon kuvia ja helppoja, yksinkertaisia materiaaleja. Ryhmässä on eri kansallisuuksia edustavia oppijoita, jotka pystyvät yhteisen kielen avulla tukemaan toisiaan. Rohkaisemme edistyneempiä oppijoita tuomaan esille omaa osaamistaan. Myös pelien avulla keskustelua syntyy usein kuin luonnostaan, Mui vinkkaa.

Muin mukaan mieleenpainuvia ja iloisia hetkiä ovat usein sanaselityspelit ja niihin liittyvät pienet kömmähdykset. Vaikka selitys saattaakin mennä uutta kieltä opiskellessa väärin, toinen voi silti ymmärtää sen oikein muun muassa kehonkielen avulla. Hirsipuu ja onnenpyörä ovat opiskelijoiden suosikkeja.

-Yritän ajatella hyvin käytännönläheisesti. Annan esimerkkejä, piirrän paljon ja pantomiimiäkin on yritetty. Yksi mieleeni jäänyt muisto liittyy eduskuntavaaleihin. Kävimme ryhmässä läpi vaaliprosessia ja äänestämistä. Valitsimme opiskelijoista kaksi ehdokasta ja teimme oman äänestyksen.  Tällaiset harjoitukset ovat antoisia ja sellaisia mistä nautin, Mui kertoo.

Jokaisella opettajalla ja ryhmällä on Muin mukaan omat vahvuutensa. Hän haluaa kuitenkin kannustaa kaikkia siihen, että opiskelu olisi mahdollisimman helppoa ja liittyisi opiskelijoiden omaan elämään ja siihen kielitaitoon, jota arjessa tarvitaan.

Koronatilanteen myötä Muin ryhmä Helsingissä Kalliolan Setlementillä on ollut maaliskuusta lähtien tauolla, joten hän on jatkanut vapaaehtoistyötä etäopetusryhmässä. Ruudun välityksellä tehtävä vapaaehtoistyö on erilaista. Ilmaisut, elekieli ja spontaanit vitsit eivät tule samalla tavalla luonnostaan kuin kasvotusten tapahtuvassa opetustilanteessa. Ilmapiirikin on erilainen.

Merkityksellinen työ on ollut Muille aina tärkeää ja hän kokee olevansa tyytyväinen tähän hetkeen ja omaan elämäänsä. Tulevaisuudessa hänen tavoitteenaan on olla vaikuttamassa isommin ihmisten elämään maahanmuuttajiin liittyvässä työssä. Mui visioi myös Luetaan yhdessä -verkoston tulevaisuutta. Monella toiminnassamme olevalla opiskelijalla on jo olemassa oleva tutkinto kotimaastaan ja halu jatkaa oman ammatin töitä myös Suomessa. Työelämässä tarvittavalle oman alan suomen kielen opiskelulle on kuitenkin kova kysyntä.
– Verkosto tekee tärkeää työtä. Ehkä tässä voisi olla yksi kasvun mahdollisuus? hän miettii.