Vuoden opiskelija ja vapaaehtoinen valittu

Vuoden opiskelija Jamille Nuurzaii tahtoisi ommella maton Sauli Niinistön kuvalla. Vuoden vapaaehtoiseksi valittu Eeva Visala puolestaan tahtoo, että verkoston opiskelijoista tulee oman elämänsä rouvia.

Lappeenrantalaisen Eeva Visalan ei ole tarvinnut koskaan pohtia Luetaan yhdessä -työn tarpeellisuutta. Joka viikko hän on nähnyt, kuinka tunneilla kävijät oppivat uusia sanoja sekä ymmärtävät Suomea maana hiukan paremmin. Eevalla on taustaa maahanmuuttajatyössä, josta syttyi kipinä vapaaehtoistyöhön.

–  Naisten ja erityisesti maahanmuuttajanaisten asema on ollut aina lähellä sydäntäni. Tärkeää on, että heillä olisi mahdollisuus tehdä omasta elämästään oman näköisensä. Tämä ei ole varsinkaan maahanmuuttajanaisten kohdalla itsestään selvää.

Naisten tukemiseen Eeva näkee vielä aivan erityisen syyn.

– Kun tukee maahanmuuttajanaisia, tukee usein heidän koko perhettään. Eli mitä paremmin esimerkiksi perheen äidit tuntevat suomalaista yhteiskuntaa ja sen palveluita, sitä paremmin voivat myös perheen lapset. Kielenopetus on tietysti olennaista naisille itselleen, mutta sillä on myös ylisukupolvinen vaikutus.

Lappeenrannan muut vapaaehtoiset kuvaavat Eevaa ryhmän kantavaksi voimaksi. Hän luo tunneille tuntisuunnitelmat, kerää aineistoja sekä askartelee materiaaleja. Tunneilla hän luo huumorillaan sekä tilanneherkkyydellään hyvää ilmapiiriä sekä on opettajana verraton.

– Kyllä tuo työn merkityksellisyys pitää omaa motivaatiota yllä. Sitä ei ole koskaan tarvinnut kyseenalaistaa. Mutta eihän tätä yksin pyöritetä: kyllä työniloa pitävät yllä myös muut vapaaehtoiset ja yhteistyökumppanit. Ikinä ei tarvitse pelätä, että jäisi tässä hommassa yksin. Suuri kiitos kuuluu siis myös heille.

Vuoden opiskelijaksi valitun Jamille Nuurzaiin tarina on vaikuttava. Hän muutti Afganistanista Suomeen vuonna 2015, jonka jälkeen hänen elämänsä on muuttunut valtavasti. Afganistanissa Jamillella ei ollut mahdollista käydä naisena koulua, joten hän oli Suomeen tullessaan luku- ja kirjoitustaidoton.

– Afganistanissa en voinut poistua kotoa. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuus kouluttautua ja opiskella. Teen sen lasteni vuoksi, sillä haluan heille parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Olen tästä kaikesta todella kiitollinen Suomelle.

Kuuden lapsen äitinä oma aikaa on kuitenkin vähän. Lasten ja kotitalouden hoitaminen on täysipäiväistä työtä, siitä huolimatta Jamillen motivaatio oppia suomea on korkealla.

Luetaan yhdessä -tunnille tullessaan Jamille osasi puhua suomea hyvin vähän. Ensimmäisellä tunnilla hän opetteli vielä oman nimensä kirjoittamista, mutta vielä saman lukukauden aikana Jamille oppi jo lukemaan ja kirjoittamaan. Nyt hän panostaa suomen kielen opiskeluun vapaa-aikana ja haluaa olla kontaktissa suomalaisten kanssa oppiakseen kieltä ja kulttuuria.

– Oli mahtava tunne, kun jossain vaiheessa avasi television ja huomasi ymmärtävänsä, mitä ohjelmassa puhutaan. Kotiin tulleita kirjeitäkin osaan lukea jo itse.

Kaiken sen jälkeen, mitä Suomi on antanut Jamillelle, hän haluaisi kiittää tavalla, jonka hän osaa erityisen hyvin.

– Haluaisin kutoa maton Suomen presidentin kuvalla, ja antaa sen Sauli Niinistölle. Afganistanilaiset matot ovat maailmankuuluja, ja minusta se olisi hieno tapa kiittää Suomea.

Idea on loistava ja toivottavasti näemme vielä tämän maton.